Näkemiin ensi vuoteen

Tänään on siistitty kaivauspaikka huomenna otettavia ilmakuvia varten, roudattu kaivaustarvikkeet varastokontteihin ja otettu valokuvat kaikista kaivajista. Edessä on vielä viimeisen illan grillijuhlat järven rannalla. Huomenna suurin osa vapaaehtoisista ja osa henkilökunnasta suuntaa lentokentän kautta kotimatkalle.

Paikalle jää vielä henkilökuntaa, jonka tärkeimpänä tehtävänä on kaivausten kaikkien löytöjen tallentaminen kaivausten sähköiseen tietokantaan. Vaikka työ kaivauspaikalla lähenee loppuaan, tutkimustyötä löytöjen parissa riittää vielä talvikaudeksikin.

Synagogamme ei ollut sellainen, jonka sen joidenkin aiemmin esiin kaivettujen esimerkkien perusteella olimme kuvitelleet olevan. Löytömme sopii yhteen sen tutkimuksessa viime vuosina vahvistuneen ajatuksen kanssa, että jopa samalta alueelta löydetyt synagogat voivat olla hyvin erityyppisiä. Paikalliset olosuhteet ja paikallisten yhteisöjen tarpeet sanelivat paljolti sen, minkälaisia synagogia niillä oli. Tämä vahvistaa kuvaa siitä, että juutalaisuus oli myöhäisantiikin aikana monimuotoista. Yksittäisistä kysymyksistä meidän tarvitsee hankkia lisätietoa toorakääröjen säilytykseen käytetyn bima-korokkeen kehityksestä ja yleistymisestä ja ehkä myös naisten asemasta myöhäisantiikin synagogissa – onhan meillä nyt portaat, jotka ovat johtaneet ylös synagogan katolle ja parvelle. Esimerkiksi näitä kysymyksiä käsitellään useiden asiantuntijoiden kanssa helmikuun alussa Leidenissa järjestettävässä synagogasymposiumissa.  

Mutta nyt on aihetta juhlia ja nauttia hyvin tehdyn työn hedelmistä. Suomalainen kaivausporukka erottui koko ryhmässä edukseen korkean työmoraalin mutta ei aina niin korkealentoisen huumorin ansiosta. Molempia tarvitaan. Kiitos koko suomalaiselle ryhmälle, joka usein on esiintynyt tämän blogin kuvamateriaalissa: Vilja Alanko, Suvi Sahakari, Ulla Tervahauta-Helin, Eeva-Mari Haapala-Laitinen, Maarit Kolsi, Henna Puolijoki, Sanna Saari, Elina Törrönen, Sirpa Latva-Nikkola, Mika Hynninen, Tapio Tuusvuori ja Eelis Hakola.

Aamuvarhaisella aloitimme purkamaan kaivauspaikan telttoja.

Kaivausjätteestä syntyi aikamoinen kumpu, jonka laelta porukka tutkii tehdyn työn tuloksia.

Sirpa mietiskelee kaivauspaikalta poissiirretyn kivipinon päällä.

Tämä saatiin tänä vuonna aikaan, ja siitä voi olla ylpeä.