Näkemiin ensi vuoteen

Tänään on siistitty kaivauspaikka huomenna otettavia ilmakuvia varten, roudattu kaivaustarvikkeet varastokontteihin ja otettu valokuvat kaikista kaivajista. Edessä on vielä viimeisen illan grillijuhlat järven rannalla. Huomenna suurin osa vapaaehtoisista ja osa henkilökunnasta suuntaa lentokentän kautta kotimatkalle.

Paikalle jää vielä henkilökuntaa, jonka tärkeimpänä tehtävänä on kaivausten kaikkien löytöjen tallentaminen kaivausten sähköiseen tietokantaan. Vaikka työ kaivauspaikalla lähenee loppuaan, tutkimustyötä löytöjen parissa riittää vielä talvikaudeksikin.

Synagogamme ei ollut sellainen, jonka sen joidenkin aiemmin esiin kaivettujen esimerkkien perusteella olimme kuvitelleet olevan. Löytömme sopii yhteen sen tutkimuksessa viime vuosina vahvistuneen ajatuksen kanssa, että jopa samalta alueelta löydetyt synagogat voivat olla hyvin erityyppisiä. Paikalliset olosuhteet ja paikallisten yhteisöjen tarpeet sanelivat paljolti sen, minkälaisia synagogia niillä oli. Tämä vahvistaa kuvaa siitä, että juutalaisuus oli myöhäisantiikin aikana monimuotoista. Yksittäisistä kysymyksistä meidän tarvitsee hankkia lisätietoa toorakääröjen säilytykseen käytetyn bima-korokkeen kehityksestä ja yleistymisestä ja ehkä myös naisten asemasta myöhäisantiikin synagogissa – onhan meillä nyt portaat, jotka ovat johtaneet ylös synagogan katolle ja parvelle. Esimerkiksi näitä kysymyksiä käsitellään useiden asiantuntijoiden kanssa helmikuun alussa Leidenissa järjestettävässä synagogasymposiumissa.  

Mutta nyt on aihetta juhlia ja nauttia hyvin tehdyn työn hedelmistä. Suomalainen kaivausporukka erottui koko ryhmässä edukseen korkean työmoraalin mutta ei aina niin korkealentoisen huumorin ansiosta. Molempia tarvitaan. Kiitos koko suomalaiselle ryhmälle, joka usein on esiintynyt tämän blogin kuvamateriaalissa: Vilja Alanko, Suvi Sahakari, Ulla Tervahauta-Helin, Eeva-Mari Haapala-Laitinen, Maarit Kolsi, Henna Puolijoki, Sanna Saari, Elina Törrönen, Sirpa Latva-Nikkola, Mika Hynninen, Tapio Tuusvuori ja Eelis Hakola.

Aamuvarhaisella aloitimme purkamaan kaivauspaikan telttoja.

Kaivausjätteestä syntyi aikamoinen kumpu, jonka laelta porukka tutkii tehdyn työn tuloksia.

Sirpa mietiskelee kaivauspaikalta poissiirretyn kivipinon päällä.

Tämä saatiin tänä vuonna aikaan, ja siitä voi olla ylpeä.

Loppu lähestyy

Kaivaukset ovat kulkeneet vauhdikkaasti kohti loppuaan. Tänään oli itse asiassa viimeinen päivä, jolloin teimme varsinaista kaivaustyötä; huomenna siivoamme paikat ilmakuvia varten, puramme teltat ja viemme kaivaustarvikkeet takaisin varastokonttiin.

Viimeisiin päiviin asti on jatkunut spekulointi synagogan itäseinästä. Aiemmin jo kerroin, että joimme oluet seinän löytymisen kunniaksi, mutta ilo oli ennenaikaista. Tosiasiassa olemme löytäneet rakennuksemme itäosasta useita pohjois-etelä-suunnassa kulkevia rakenteita, jotka voisivat olla osa seinää. On mahdollista, että ainakin joku näistä kuuluu varsinaiseen synagogaan liitetyn huoneen seinään. Jälleen yksi löytämämme seinä on vahva ehdokas itäiseksi seinäksi, mutta asian varmistaminen jää ensi vuoteen.

Viime hetken löytöjäkin on tehty. Olemme löytäneet mm. rosettikuvioin taidokkaasti koristellun kiven, joka on mahdollisesti kuulunut bima-korokkeen yhteyteen. Aivan synagogan eteläisen seinän ulkopuolelta löytyivät ylös johtavat portaat. Portaat ovat johtaneet joko rakennuksen toiseen kerrokseen tai katolle. Joidenkin tutkijoiden mukaan jo myöhäisantiikin aikana joissain synagogissa naisilla oli oma, miehistä erillinen rukousalueensa synagogan toisessa kerroksessa tai parvella. Tämä tulkinta on kuitenkin kiistanalainen emmekä vielä voi tehdä lopullisia johtopäätöksiä portaiden merkityksestä.

Luulimme tätä seinää alunperin synagogan itäiseksi seinäksi, mutta se lienee osa synagogan sisällä ollutta bima-koroketta.

Esiinkaivetulla synagogan lattialla näkyy kaksi pylvään perustaa.

Sanna ja Sannan portaat.

Eeva-Mari metsästää surullisenkuuluisaa itäistä seinää.

Vilja ja Elina työskentelevät, Henna voimailee.

Maan alla

Sunnuntaina suuri osa kaivausten henkilökunnasta suunnisti Jerusalemiin, jossa oli IAA:n (Israel Antiquities Authority) järjestämä vastaanotto kaikille Israelissa työskenteleville kaivausryhmille. Päivän jännittävimmät asiat tapahtuivat kuitenkin kaivauksilla, kun luolamies Yinon Shivtiel palasi luoksemme.

Yinon otti avukseen kolme vapaaehtoista eli Eeliksen, Jarnon, joka nimestään huolimatta on kotoisin Hollannista ja Jasminin Sveitsistä. Aiemmin löytämämme sisterni eli vesisäiliö oli jo tuulettunut sen verran, että sitä voitiin tutkia tarkemmin.

Säiliöön laskettiin tikkaat, joita pitkin kukin kaivaja saattoi laskeutua vuorollaan alas ja tehdä sen, mitä kaivauksiemme johtaja Jürgen Zangenberg oli heille tehtäväksi antanut. Heidän tuli tarkkailla säiliön rakennetta, ottaa ylös maanäytteet ja mahdollisesti säiliöstä helposti löytyvät astiat. Iloksemme säiliöstä saatiin ylös kaksi täysin ehjää talousastiaa. Säiliö on kuitenkin niin iso emmekä vielä tiedä, kuinka syvän kerroksen veden mukana altaan pohjalle vajonnut maa-aines muodostaa, joten emme ehdi enää tänä kesänä suorittaa säiliössä täysimittaisia kaivauksia. Säiliö suojataan ja kaivetaan järjestelmällisesti ensi kesänä. Jälleen yksi hyvä syy siihen, miksi kaivauksia täytyy jatkaa vuoden päästä.   

Vesisäiliön suuaukosta laskeuduttiin noin kuusi metriä...

... altaan pohjalle.

Säiliössä käyneet Eelis, Jarno ja Jasmin poseeraavat löytöjensä kanssa.

Luolamies vesisäiliössä

Perjantai kaivausten ehdoton kohokohta oli kaivausryhmän keskuudessa ”luolamiehenä” (caveman) tunnetun israelilaisen arkeologin Yinon Shivtielin vierailu kaivauksilla. Yinon on käynyt tutustumassa kaivauksiimme jo useasti, mutta tällä kertaa hänellä oli tähän erityinen syy.

Perjantain tapahtumat lähtivät liikkeelle torstaina, kun Elina löysi syvältä näyttävän onkalon synagogan pohjoisseinän ulkopuolella olevien kolmen altaan luota.  Asiaa tutkittiin tarkemmin ja paljastui, että Elina oli työskennellyt ja itse asiassa istunut maanalaisen vesisäiliön suuaukon kohdalla. Jürgen soitti Yinonille, joka melko pian ilmestyikin paikalle. Yinon on erikoistunut Galilean alueen luolien ja kaikenlaisten maanalaisten onkaloiden tutkimiseen. Hän on tehnyt väitöskirjan Galilean luolista, joita käytettiin piilopaikkoina juutalaissodan (66-73 jaa.) ja Bar Kokhban kapinan (132-135 jaa.) aikoihin. Yinon on aidon innostunut aiheestaan, mutta saimme pidettyä hänet vielä torstaina poissa vesisäiliöstä.

Perjantaiaamuna vesisäiliön suuaukkoa paljastettiin lisää ja löytö dokumentoitiin huolellisesti. Yinonin tullessa paikalle kaikki oli valmista sille, että hän voisi laskeutua tutkimaan vesisäiliötä tarkemmin.

Yinon laskeutui säiliöön ja raportoi syvyyksistä, että kyseessä on todella iso säiliö: kirkonkellon muotoinen n. kuusi metriä syvä ja seitsemän metriä leveä kallioon hakattu ja siististi kauttaaltaan laastilla päällystetty. Parin minuutin alhaalla olon jälkeen Yinon viestitti, että hänen pitää nousta hieman ylemmäs, sillä happi säiliön pohjalla oli loppumassa. Vesisäiliö oli ollut n. 1500 vuotta eristettynä ulkoilmasta, joten sitä pitää tuulettaa muutamia päiviä ennen kuin sitä on mahdollista tutkia tarkemmin.

Vesisäiliö antaa uutta tietoa siitä, miten vesihuolto oli järjestetty Horvat Kurin kukkulalla. Säiliön löytyminen voi olla muutenkin tärkeää. Säiliö on ollut suljettuna siitä lähtien, kun tuhoutuneen synagogan rakenteet peittivät sen. Sen pohjalta löytyy toivottavasti vedennostamisessa käytettyjen ja altaan pohjalle tippuneiden astioiden jäänteitä. Tämän keramiikan ajoitus voi antaa tietoa siitä, milloin altaan käyttö on loppunut ja synagogamme tuhoutunut.

Elina kertoo kaivausryhmälle, mistä löysi vesisäiliön suuaukon.

Aamuvarhaisella Tapio, Eelis ja Jürgen raivasivat näkyviin vesisäiliön suuaukkoa.

Suuaukko n. kuusi metriä syvään vesisäiliöön

 .

Yinon tarkistaa turvalaitteet...

...ennen kuin laskeutuu säiliöön.

Ylöstullessaan Yinon kuvasi käyntiä säiliössä käynniksi paratiisissa...

... vaikka hän oli hetkeä aiemmin lähes pyörtynyt hapenpuutteeseen altaan pohjalla.

Itäinen seinä löytyi?

Aiemmin bloggasin siitä, että meiltä on kadoksissa rakennuksemme itäinen seinä. Alun perin itäiseksi seinäksi luulemamme rakenne onkin paljastunut joksikin synagogan sisäiseksi rakenteeksi, mahdollisesti osaksi bimaa eli toorakääröjen säilytykseen ja lukemiseen käytettyä koroketta.

Avasimme uuden kaivausalueen viisi metriä alkuperäisen kaivausalueemme ulkopuolelle mutta varmuutta itäisen seinän sijainnista ei löytynyt vieläkään. Tämän tähden lisäsimme vielä uuden kaivausalueen viisi metriä itään edellisestä lisäyksestä ja nyt ehkä tärppäsi. Näkyvissä on joitain rakenteita aivan kukkulamme itäreunassa, joiden käytännössä jo viimeistään täytyy olla rakennuksemme itäseinällä. Ainakin pomomme Jürgen Zangenberg oli niin varma itäisen seinän löytymisestä, että lunasti aiemmin antamansa lupauksen tarjota kaikille oluet, jos ja kun itäseinä löytyy.

Tällä hetkellä rakennuksemme näyttää olleen huomattavasti suurempi kuin olisimme osanneet kuvitella. On selvää, ettemme saa jäljellä olevan noin viikon aikana koko rakennusta kaivettua esiin. Näyttääkin luultavalta, että ensi kesänä palaamme kaivauksille täyden kaivauskampanjan merkeissä.

Myös muualla kuin idässä on tapahtunut edistystä. Rakennuksemme sisällä olevilta alueilta on saatu raivattua rakennuksen sisään romahtaneet kivikerrostumat pois, ja laastilattia on näkyvissä jo monin paikoin. Omassa ruudussani löysimme toissa päivänä jotakuinkin 3300 pientä mosaiikin palasta; minun ei onneksi tarvinnut niitä laskea vaan hollantilainen Annike hoiti sen homman. Jossain vaiheessa rakennuksessamme on siis ollut joko mosaiikein koristeltu seinä tai lattia, mutta tähän asti olemme löytäneet vain irrallisia mosaiikin palasia. Suurin mosaiikkilöytömme on laastissa yhdessä säilyneet yhdeksän mosaiikin palasta.

Työnteon ohessa olemme yrittäneet myös rentoutua. Eilen kävimme läheisessä Tabghan luostarikirkossa, jossa on kuuluisa Jeesuksen leipäihmeeseen liittyvä leipä ja kala-mosaiikki. Saimme myös rentoutua luostarin yksityisellä uima-altaalla, ja illalla jotkut vielä poikkesivat olusilla Tabghan majatalon terassilla, josta aukeaa upeat näköalat Galilean järvelle. 

Isojen kivien raivaus onnistuu Pieterin, Benin ja Eeliksen toimesta neuvokkaiden suomalaisten naisten kokoon kyhäämän verkon avulla...

... tai perinteiseen tyyliin lihasvoimalla vierittäen (Eelis ja Ben).

Elina kaivaa itseään syvemmällä ja syvemmällä pohjoisseinän vesialtaasen.

Eeliksen ja Maaritin lepohetki synagogan eteläseinällä, jossa on oviaukko ja portaat synagogaan.

Eeva-Mari ja esiinkaivettua synagogan laastilattiaa.

Tapio, Lukas ja Sirpa Tabghan virvoittavien vesien äärellä...

... ja virvoitusta Tabghan terassilla Eelikselle, Elinalle, Pieterille ja Raimolle.

Jerusalemissa

Olemme kaikki onnellisesti palanneet viikonlopun retkiltämme. Osa porukasta suunnisti Kuolleelle Merelle, mutta me suomalaiset kävimme Jerusalemissa. Kävimme mm. Israel Museum:ssa, jossa on toisen temppelin aikainen pienoismalli ja hienot arkeologiset kokoelmat eri aikakausilta  Pakollisia kohteita olivat myös Itkumuuri, Pyhän Haudan kirkko ja Jeesuksen puutarhahauta. Pyhän haudan kirkko on todennäköisesti  lähempänä Jeesuksen oikeaa hautapaikkaa, mutta puutarhahaudan rauhallisessa ilmapiirissä ainakin luterilainen sielu lepää.
Majapaikkamme, saksalaisten nunnien ylläpitämä Paulus Haus sijaitsee aivan Jerusalemin vanhan kaupungin kupeessa, joten vanhan kaupungin kapeat kujat ja basaaritunnelma tulivat hyvin tutuiksi. Lauantai-iltana söimme yhdessä päivällistä Armenialaisessa tavernassa, jonka ruokaa ja atmösfääriä voi suositella muillekin. Illan päättivät yhteiset viininmaistiaiset majapaikan terassilla, josta aukeaa upea näköala yli vanhan kaupungin.
Kaivaukset ovat jatkuneet jo vanhalla rutiinilla. Kadoksissa oleva itäseinä on edelleen kadoksissa, mutta sen etsintä jatkuu kiihkeästi. Jatkoblogeissa enemmän itse kaivauksista.

Linja-autossa on tunnelmaa...

Sapatinalku Itkumuurilla on aina sykähdyttävä kokemus.

Toisen temppelin pienoismallia ihailemassa.

Pyhän Haudan kirkon pihalla Eeva-Marí, Sterre (takana), Jasmin, Sanna, Elina, Sirpa ja Raimo.

Lepohetki Puutarhahaudalla

Valmiina iltarientoihin majapaikan pihalla.

Vierailulla Magdalan Marian kotikaupungissa

Yksi oleellinen osa kaivauksiamme on ryhmän jäsenten vierailut alueen eri kaivauksilla. Projektillamme ja sen johtajalla Jürgen Zangenbergilla on hyvät suhteet moniin alueella kaivaviin arkeologeihin. Tiistaina kaivausten henkilökunnalla (valitettavasti ei koko ryhmällä) oli tilaisuus tutustua kaivauksiin Magdalassa, joka kristillisessä traditiossa tunnetaan  Jeesuksen seuraajan, Magdalan Marian, kotipaikkana.

Magdalan kaivaukset ovat yksi viime aikojen tärkeimmistä kaivauksista alueella. Fransiskaaniarkeologi Stefano de Lucan johtamissa kaivauksissa on paljastunut, että Magdala oli urbaani keskus jo hasmoniajalla 1. vuosisadalla eaa. Kaupungista on paljastunut massiivinen satama ja kylpyläkompleksi, joiden varhaisimmat vaiheet ovat peräisin hasmoniajalta ja joita laajennettiin roomalaisajalla 1 vuosisadalla jaa. Kylpylän yhteydessä oli palaestra eli neliönmuotoisen pihan ympärille rakentunut painikoulu, joka toimi paitsi urheilukouluna myös kasvatuslaitoksena.

Magdalan kaivaukset osoittavat urbaanin, hellenistisen kehityksen alkaneen Galileassa jo ennen kuin Herodes Antipas perusti Tiberiaan kaupungin vuonna 19 jaa. Kaivaukset antavat lisävalaistusta keskusteluun siitä, kuinka laajalle kreikkalais-roomalainen kulttuuri oli levinnyt Jeesuksen aikaisessa Galileassa ja missä määrin esimerkiksi Jeesuksen julistusta voi tulkita vastauksena Rooman imperiumin tiukentuvalle otteelle alueella.

Toivottavasti jatkossa voin jossain yhteydessä esitellä Magdalan kaivauksia kuvamateriaalin avulla, mutta tässä blogissa en voi julkaista kuvia Magdalan löydöistä. Omat kaivauksemme ovat jatkuneet hyvin kuten oheisista otoksista käy ilmi. Huomenna on vuorossa ns. pitkä viikonloppuvapaa, jolloin meidän Helsingin kaivaustiimimme suuntaa Jerusalemiin. Blogin pariin palaan viikonlopun jälkeen. 

Lucano de Stefa (kesk) esittelee Magdalan kaivauksia tiimillemme.

Maarit ja Eelis kaivavat suunnilleen siinä, mistä laskelmien mukaan pitäisi löytyä yhden synagogan sisällä olleen pylvään perusta.

Suvilla oli torstaina usean kymmenen kolikon päivä.

Tapio kaivaa esiin helposti särkyvää laastinpalaa, joka on peräisin katto- tai lattiarakenteesta.  Henna  ihailee  omaa löytöään taustalla.

 

Eeva-Mari ja Ulla näyttävät kottikärräämisen mallia...

...vaikka se joskus onkin haasteellista.